Goodbye

Viime viikonloppuna suoritettiin iso projekti nimeltään muutto Kokkolaan. Onneksi olen ehtinyt asua näiden reilun seitsemän Pirkanmaalla vietetyn vuoden aikana neljässä eri osoitteessa, niin tavaraa on tullut säännöllisin väliajoin karsittua ja heitettyä menemään ne turhimmat asiat aina muutojen yhteydessä. Siitä huolimatta elämän pakkaaminen laatikoihin ja laatikoiden laivaaminen melkein toiselle puolelle maata oli aika urakka. Onneksi apuna oli molemmissa päissä ihania ihmisiä, niin homma sujui kuitenkin kohtuullisen jouhevasti.

Kauaa ei Kokkolassa ehditty ihmetellä uutta kotia, sillä tätä kirjoittaessa olen takaisin Tampereella ja takana on toiseksi viimeinen työpäivä Koskarissa. Ihan ei ehdi tulla seitsemää vuotta täyteen nykyisten työkaverien seurassa ja muutamat hyvästit on jo pitänyt sanoa ihmisille, jotka eivät kanssani ole enää työvuorossa huomenna, eikä kyyneliltäkään ole vältytty. Tuntuu omituiselta, että ne ihmiset, joita on nähnyt päivittäin ja joista on näiden vuosien aikana tullut kovin tärkeitä, eivät yhtäkkiä enää ylihuomenna olekaan siinä päivittäisessä arjessa mukana.

Olen ollut todella onnekas saadessani olla töissä juuri tässä yhteisössä näiden ihmisten kanssa ja vaikka joinain päivinä kaikki muu olisi ahdistanut ja harmittanut, on töihin ollut kiva mennä juuri työkavereiden takia. Toivon, että olen osannut olla itse edes puoliksi niin hyvä työkaveri muille, kuin muut ovat olleet minulle. Olen oppinut todella paljon monelta ihmiseltä, jonka kanssa olen näiden vajaan seitsemän vuoden aikana työskennellä – urheilukaupasta ja elämästä yleensä. Erityisen kiitollinen olen siitä, miten olen saanut kasvaa ja ottaa vastuuta osana työyhteisöä.

Tulee ikävä kaikkea sitä naurua, hölmöjä heittoja, omana itsenään hyväksytyksi tulemista, kiirepäivien juoksemista ja hiljaisten päivien tuskastelua, toisten tukemista ja jokapäiväisiä iloisia hymyjä, jotka ovat vastassa töihin tullessa. Toivon kovasti, että osaisin viedä mukanani edes pienen hippusen sitä hyvää, minkä sisällä olen elänyt viimeiset vuodet. Uusi arki, uudet ihmiset ja uusi työelämä odottavat oven takana. Haikeuden tunteesta huolimatta uusi tuntuu jännittävältä ja kutkuttavan hienolta. Odotan innolla, syksyn etenemistä ja myös uuden työyhteisön rakentumista ja sen osaksi muuttumista.

Koskarin Intersportilla, kauppiailla Hannelella ja Ristolla, sekä erityisesti pitkäaikaisimmilla työkavereillani on aina erityinen paikka sydämeni pohjalla. Nyt on hetki lähteä toteuttamaan omaa unelmaa. Unelmaa, jota olette jokainen olleet palasena mukana rakentamassa. Hyvästien sanominen tuntuu tällä hetkellä samanaikaisesti todella pahalta ja hyvältä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: