Road to Vasaloppet / Huhtikuu

Ollessani vielä urheilukiellossa maaliskuussa päätin vihdoin toteuttaa monivuotisen haaveeni. Joulukuun sairaalamakoilusta ja urheilijasta sydänpotilaaksi muuttumisesta lähtien on ollut selvää, että tästä kesästä ei kuitenkaan ole tulossa pyöräilykesää kilpailullisessa mielessä ja tiesin, että pyöräkunnon hiomisen kustannuksella voi hyvällä omallatunnolla käyttää aikaa esimerkiksi rullahiihtämiseen. Siispä osallistuin vuoden ekaan kisaan kotisohvalta ja sain napattua itselleni paikan Vasaloppetiin ensi talvelle 15000 muun innokkaan hiihtäjän sekaan.

Huhtikuun alusta sain virallisesti terveen paperit, eikä kaikkea tekemistä ole tarvinnut enää varoa. Tehoja en saa vielä tehdä ennen heinäkuuta, mutta peruslenkkeilyä saa harrastaa ja lupa on myöskin esim. juosta ylämäet lenkillä, vaikka syke hetkellisesti kävisikin korkeammalla. Sopivasti treeniluvan saatuani menin viikoksi Osloon maailman parhaan Heinin luo ja pääsin nauttimaan (huonon) kunnon sallimissa rajoissa tuon suosikkimaani maisemista ja maastoista, joita riittää ihan kivenheiton päässä Oslon keskustastakin.

Kuudessa viikossa kunnolle on ehtinyt tapahtua paljon ja aika kauas on jo tultu siitä ihmisrauniosta, joka pääsi vähän ennen joulua sairaalasta eikä jaksanut kävellä edes 400m päähän lähikauppaan pysähtymättä matkalla paria kertaa.. Juoksukunto alkaa olla kohtuullinen ja peekoolenkkikymppi sujuu jo alle 55 minuuttiin leppoisasti. Yläpään vauhdeista ei ole käsitystä, eikä niitä vielä saa kokeilla, mutta rakennetaan nyt rauhassa takaisin sitä kuuluisaa pohjaa ja katsellaan tehoja sitten loppukesästä ja syksyllä.

Pyöräkunto puolestaan on tällä hetkellä surkea. Aloitin lenkkeilyn talvella kävelystä ja helmikuussa jatkoin etenemistä sijoittelemalla juoksupätkiä kävelylenkkieni lomaan. Pyörällä ajoin ekat pienet kevyet testilenkit vasta maaliskuun lopulla. Jalat eivät toimi pyörän päällä juuri yhtään ja ensimmäisten lenkkien tuntuma on vastannut lähinnä tervassa ajamista. Poljen ja poljen niin paljon kuin jaksan, mutta pyörä ei vain liiku eteenpäin. Valoa on toki tunnelin päässä näkyvissä ja pikkuhiljaa varmasti pyöräkuntokin lähtee kehittymään samalla perustasolle kuin mihin olen jo päässyt juoksun kanssa.

Huhtikuussa aloitin myös tauon jälkeen salitreenit, jotka nekin olivat pannassa sydänlihasta parannellessa. Tasurilihaksia siis etsitään, kuuluuhaan haaveeseeni osaltaan ajatus siitä, että ysikymppinen Sälenistä Moraan pitäisi selvitä ilman pitoja. Voi toki olla, että realismi iskee matkan varrella ja ihmiskoe muuttuu muotoon “yritän vain selvitä jollain keinolla maaliin koko 90km” ja lähden matkaan turvallisesti pidoilla (tai kenties jopa pomminvarmoilla lenkkisuosikeillani karvasuksilla). Mutta tulevat 10 kuukautta kertonevat suunnan, millaisia urotekoja kannattaa lähteä yrittämään 🙂

Tätä kirjoittaessa rullahiihto-, suunnistus- ja pyöräsuunnistuskaudetkin ovat jo alkaneet, mutta palataan näihin sitten omissa jutuissaan myöhemmin.

Tässä vielä huhtikuun treenikalenteri:

Huhtikuu1Huhtikuu2Huhtikuu3

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: