Change of plans

Aina asiat eivät etene suunniteltuun tai haluttuun suuntaan ja joskus elämässä tulee vastaan hetkiä, jolloin kaikki suunnitelmat on vain pakko rypistää palloksi ja heittää kaukaisimpaan paperikoriin. Sellainen hetki tuli vastaan tässä joulukuussa.

Kaikki alkoi kolme viikkoa sitten viattoman oloisella kuumeella, johon ei liittynyt lämmönnousun lisäksi muita oireita. Työpäivän aikana tuli huono olo ja illalla kotiin tullessa kuume huiteli reippaasti yli 39 asteessa. Pari viikkoa sitten maanantaina käytiin jo nelosella alkavissa lukemissa lämmön suhteen. Lääkärikäynnillä tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla, mutta muita oireita ei edelleenkään ollut kuin kuume. Kontrolliverikokeet ja lääkärikäynti odottivat keskiviikkona 7.12. ja crp:n kohottua lähemmäs kahtasataa, tuli lääkäristä aika nopea lähtö kohti Acutaa ja sairaalaa.

Parissa odotustunnissa Acutassa tehtiin lisää kokeita ja otettiin erilaisia kuvia. Kun selvisi, että parin tunnin aikana crp oli kohonnut 179:stä 285:een, tuli henkilökunnalle kiire etsiä allekirjoittaneelle vuodepaikkaa. Seuraavat päivät ovat aika hämärän peitossa. Kuume sahasi ylös ja alas. Välillä tärisin sairaalasängyssä peittojen välissä kylmähorkassa, välillä oli niin kuuma, että huoneesta piti avata ikkunat ja makasin jääkylmien, märkien pyyhkeiden alla. Perjantaiaamuna (9.12.) crp ja muut tulehdusarvot olivat parin päivän sairaalahoidosta huolimatta noussut edelleen ja sen jälkeen alkoi hurja tutkimusmylläkkä, jonka aikana verta ja muita näytteitä otettiin toistakymmentä purkkia päivässä useiden päivien ajan, sydäntä ja vatsaa kuvattiin ultrassa ja magneetissa, mutta mistään ei oikein tuntunut löytyvän mitään syytä kuumeelle. Onneksi olin sen verran huonossa hapessa, etten tuossa vaiheessa osannut edes huolestua epätietoisuudesta vaan keskityin lähinnä pysymään hereillä ja jossain määrin tässä maailmassa.

img_7329

Tätä kirjoittaessa olen jo palannut 10 vuorokauden mittaiselta sairaalareissultani kotiin. Edelleen kuumeen ja infektion alkuperäinen syy on mysteeri, mutta kotiuttamishetkellä kaikki tulehdusarvot olivat laskeneet ns. terveen viitearvoihin ja kuumetta ei ole ollut sitten viime viikon torstain. Infektio kuitenkin ehti tehdä pahojaan ja olen erittäin kiitollinen Taysin infektio-osaston lääkäreille, jotka päättäväisesti käänsivät jokaisen kiven infektion syytä etsiessään. Syy ei löytynyt, seuraus kylläkin.

Seuraus on nimeltään MYOKARDIITTI, TUTTAVALLISEMMIN SYDÄNLIHASTULEHDUS. Urheilijoita aina pelotellaan kipeänä treenaamisella, joka voi aiheuttaa sydänlihastulehdusta. Minulla sydänlihastulehdus tuli sairaalassa maatessa enkä olisi voinut sitä itse ja tuskin lääkäritkään millään keinolla estää. Infektio eteni sydämeen ja aiheutti muutoksia vasempaan kammioon. Muutoksia, joista en edes yritä itse ymmärtää muuta kuin sen, että tilanteestani pitäisi toipua täysin ennalleen maltin, ajan ja levon voimalla. Sairaalareissun viimeisiksi neljäksi päiväksi siirryinkin infektio-osastolta Sydänsairaalan sydänvuodeosastolle, missä olin 24/7 kiinni ekg-piuhoissa ja seurantalaitteessa, mutta onneksi rytmihäiriöitä tai muuta hälyttävää ei seurannan aikana ilmennyt ja lauantaina (17.12) pääsin eroon sairaalapinkeistä ja siirryin kotiin jatkamaan lepäämistä.

Tällä hetkellä tilanne on se, että Potilas Martikainen on liikuntakiellossa tammikuun loppuun asti ja sairaslomalla töistä ainakin vuoden loppuun asti. Tammikuun aikana läpikäyn ison määrän erilaisia kontrollikokeita, -kuvia ja -testejä, mukaanlukien sydämen rasitustestin pyöräergolla, jonka jälkeen saan lääkäriltä uudet ohjeet. Siihen asti syke ei saa hetkellisestikään kohota yli 120, mikä tarkoittaa tällä hetkellä mummovauhtista kävelyä. Kotiutumisesta huolimatta olen edellen varsin heikossa kunnossa enkä jaksa käytännössä tehdä muuta kuin makoilla.

img_7350

10 päivän aikana oli taas kerran aikaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja kasvaa ihmisenä. Tässä tilanteessa ensi kesä tai ylipäätään seuraavalle lenkille lähteminen tuntuu kaukaiselta ja itseasiassa aikalailla yhdentekevältä kaikkiaan. Jos toipuminen etenee hyvin ja pääsen keväällä treenaamaan normaalisti, varmasti tulee lähdettyä ensi kesänä kisoihin, mutta henkisesti olen jo unohtanut kaikki kilpailulliset ajatukset. Odotan sitä päivää, että pääsen ajamaan pyörällä aurinkoon, nauttimaan pienestä tuulenvireestä ja tunteesta, että voisin ajaa vaikka kokopäivän seikkaillen, eksyen ja löytäen. Uskon, että se päivä tulee vastaan kaikesta huolimatta ensi kesänäkin. Ja siihen päivään uskoen ja sitä odottaen olen yrittänyt pitää hymyn kasvoilla jokaisena päivänä sairaalassa ja nyt kotona.

Lämmin kiitos kaikille ystäville mukanaelämisestä, tsempistä ja tuesta tässä oman elämäni kuplan sisäisessä isossa asiassa! On ollut ihana huomata, miten moni välittää ja näkee vaivan laittaa viestin tai jopa tulee käymään. Olen kiitollinen jokaisesta pienestä viestistä, peukusta ja huomioinnista. Olen kiitollinen jokaisesta ystävästä, joka minulle on matkan varrella suotu, vaikken sitä aina muista tai “muka-ehdi” näyttää. Olen kiitollinen myös siitä, että olen sattunut syntymään tähän maahan, missä terveydenhuolto on huippuluokkaa. Koko 10 päivääni Taysissa sain äärimmäisen hyvää ja asiantuntevaa hoitoa. Jokainen kohtaamani hoitohenkilökunnan jäsen ansaitsee täyden kympin siitä hoidosta ja kohtelusta, mitä sain.

2 thoughts on “Change of plans

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: