Pirkka MTB ja offarille hop!

Sunnuntaina laitettiin ensimmäinen maastokesä, tai ainakin puolikas ensimmäinen maastokesä, pakettiin. Melkein kotipoluilla eli Lamminpäässä ajettiin Pirkka MTB, joka oli samalla maratoncupin päätösosakilpailu. Puolikas maastokesä alkoi jännityksen (ja pyörän taluttamisen) sekaisissa tunnelmissa heinäkuun alkupuolella Valkeakoskelta, jatkui loppukuusta Lahdessa ja elokuun alussa Jämillä. Elo-syyskuun taitteessa oli ajatuksena ajaa vaikka ties mitä ja missä, mutta menin ensin kaatumaan oikean ranteen ja sitten vasemman polven pakettiin ja samalla suunnitelmat jäihin. Lopulta puolikkaasta maastokesästä tuli neljän startin mittainen, kun Jämin jälkeen pääsin viivalle vasta nyt Lamminpäässä.

Puolikkaalle maastokesälle sopivasti olen myös tyytynyt jokaisessa numerolapullisessa suorituksessani puolikkaisiin matkoihin, koska kunnioitus maaston haasteita kohtaan on ollut vielä sen verran suurta. Puolikkaat ovat olleet sopivia kokeiluja, aluksi sen suhteen, tykkäänkö hommasta yhtään ja loppukesästä sen suhteen, pystyisinkö jo vähän ajamaan kisaakin maastossa pelkän selviytymistaistelun sijaan. Offarille lähdettäessä on mielessä aika kirkkaana asioita, joita ensi kesänä haluan tehdä, sekä asioita, joita niiden tekemiseksi pitäisi syksyn ja talven aikana harrastaa, mutta palataan niihin joskus myöhemmin.

img_6258
Ennen starttia miljoonan vaatekerroksen kanssa skouttaamassa reitin ekoja kiemuroita.
img_6247
GIFfin edustus Lamminpäässä.

Sunnuntain kisassa ajettiin lähiseutujen ehdottomia suosikkireittejäni. Suosikkejani erityisesti siksi, että ylämäet ovat pyöräilyssä ylivoimaisesti parasta, mitä tiedän ja kisan ratamestari on kerännyt reitille lähes kaikki mahdolliset nyppylät ajattamalla pyöräilijöitä ylös ja alas harjua koko matkan. Ja myös siksi, että pääosin Lamminpään polut ovat jopa näillä huonoilla taidoilla ajettavissa – paitsi silloin, kun iskee hätä metrin päässä takanatulevista, kaikki opeteltu katoaa päästä ja koko paketti hajoaa käsiin. Samalla pahoitteluni kaikille, jotka joutuivat tätä todistamaan. Ensi vuonna lupaan yrittää tehdä vähän vähemmän yllättäviä äkkipysähdyksiä keskellä porukkaa.

Oma fiilis oli kisaa edeltävällä viikolla vähintäänkin nuutunut edellisten viikkojen melko määräpainotteisesta treenistä ja viikolle osuneesta isohkosta viisipäiväisestä kamppiksesta töissä. Toteutin kuitenkin ennenkin toiminutta kaavaa viikon mittaan (jos jotakuta kiinnostaa, stalkatkaa Stravasta). Näin tiistain silmäpussirauniosta ja lauantai-illan koomailijasta kaivautui yllättäen sunnuntaiaamuksi esiin varsin tuoreen oloiset jalat ja iloinen mieli.

img_6233
Kisaa edeltävän viikon perjantaina tarjoiltiin maastopyöräilyä parhaimmillaan: vettä tuli vaakatasossa ja kivikossa rengas löi vanteelle ja tyhjeni noin sekunnissa.
img_6284
Offseason aika lailla on point!

Ajaminen oli helppoa, fyysisesti – teknisestä puolesta voisin olla “vähän” toista mieltä. Astmakeuhkot tosin hieman protestoivat kylmähköä keliä ja kahden kuukauden kisatauon jälkeistä repimistä. Alussa hieman harmitti, että meidät puolimatkalaiset laitettiin lähtemään koko täysimatkalaisten joukon takaa ja ekat 2-3km joutui etenemään kävelyvauhtia ylämäissä, pujottelemaan jatkuvasti hitaampien ohi ja lähes pysähtymään muutamille kapeammille osuuksille mentäessä. No, ensi vuonna yritän olla sellaisessa kunnossa, että ei tarvitse enää ajaa puolimatkoja “kuntosarjassa” ja kitistä huonosta lähtöpaikasta 🙂

Minikisakauden päätöksen jälkeen olen nauttinut alkuviikon kaksi aurinkoista vapaapäivää offseasonista parhaalla mahdollisella tavalla. Koska kisaväsymystä ei ole ja levontarvekaan ei ole hurjan akuutti, annoin “vähän huvittaisi ajaa” -fiilikselle vallan ja ajoin. Maanantaina mittariin kertyi yli 80km ja 5h kisasta palauttelua metsäpoluilla ja Tampereen länsipuolen mäkiä kiipien. Tiistaina maltoin ottaa vähän iisimmin ja tyydyin ottamaan aurinkoa “vain” reilun 50km ja 3h ajan. Loppuviikoksi pääseekin töihin, joten ihan kovin eeppistä ekaa offariviikkoa tästä tuskin tulee ja lepoa saa pään lisäksi myös muu ihminen. Tämän vuoden eka virallinen kesälomaviikko ja pieni reissuirtiotto arjesta superteräsnaisen kanssa odottelee myös jo melkein kulman takana, joten mikäs tässä on ollessa.

3 thoughts on “Pirkka MTB ja offarille hop!

Add yours

  1. Mahtavaa, vihdoin löysin ylämäki-hengenheimolaisen! Ylämäet on parasta!! Kisoissa on tullut selväksi, että hyvin harva on samaa mieltä,heh. Tutuksi on tullut,että ajan teknisellä kiinni,ylämäessä ohi ja sitten tiepätkällä kaikki tulee taas ohi…

    Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: