Roineen kierto #1

Eilen oli vuorossa puolitoista viikkoa puoliksi kauhulla ja puoliksi innolla odottamani reissu, kun lähdettiin muutaman kaverin kanssa kiertämään Roinetta maastopyörillä. Roinehan on pikkuinen järvi, jonka ympäri pääsee käymällä reitin aikana Tampereella, Kangasalla, Pälkäneellä, Valkeakoskella ja Lempäälässä.

Omilla lenkeilläni pyrin pitkälti välttelemään kaikenlaisten järvien kiertämistä, koska olen a) mielestäni niin heikko ja huonokuntoinen, että saatan väsyä kesken matkan ja b) niin kädetön pyörän hajotessa tai edes renkaan mennessä, että haluan pysyä kohtuullisella etäisyydellä kodista, kavereista tai edes puoliurbaanista ympäristöstä, josta voi etsiä kyydin kotiin. Kuitenkin, kun tarjoutui mahdollisuus lähteä muiden mukana katsomaan, mitä kaikkea se niin monien puhuma Roineen kierto oikein tarjoaa, vastasin sen enempää miettimättä ehdotukseen välittömästi kyllä.

Eilinen tarjosi kenties parhaan mahdollisen kuviteltavissa olevan kelin elämäni ekalle Roineen kierrolle, kun viime viikot on ollut kuivaa ja eilenkin aurinko helli mukavasti koko reissun ajan. Käytännössä kaikki reitin polut olivat kuivia ja siten jopa meikäläisen ajotaidoille kivoja ajaa.

img_6051
Epicit tauolla.

Matkaan lähdettiin Hennan ja Pasin kanssa aamulla vähän kympin jälkeen Iidesjärveltä. Alkumatkasta vähän huijattiin eikä startattu reissua heti Hervannan kivijuurakkojumpalla, vaan rullailtiin Kaupista Kangasalle latupohjia. Kyötikkälästä alkoikin allekirjoittaneelle ihan tuntemattomat taipaleet ja pahaa-aavistamaton vietiin mm. pallomereen, joka oli ihan nimensä veroinen. Eka rasti seinään: selvisin ajamalla melkein koko reilun kilometrin pituisen kivikasan läpi – hitaasti, mutta varmasti.

Harjumaisemat ja superkivat polut kuljettivat aika leppoisasti Vehoniemelle ja siitä vielä ohi. Jossain päin Pälkänettä havahduin pitkästä aikaa tutunoloisiin maisemiin ja oltiin saavuttu samaan paikkaan, jossa keväällä kävin tämänkinkertaisen reissun ajoseuralaisteni mukana pyöräsuunnistamassa eli eksymässä pyörällä. Aapiskukolla vajaan kolmen tunnin kohdalla pidettiin päivän ainoa ns. kunnon tauko ja haettiin vähän syömistä ja juomista lisää. Muutoin edettiin ilman isoja taukoja koko kierros, mitä nyt välillä vähän säädettiin varusteiden kanssa ja odoteltiin toisiamme (lähinnä allekirjoittanutta teknisempien pätkien jälkeen).

img_6049
Epicit huipulla.

Reitin ainoat pikkuisen isomman tiesiirtymät sijoittuivat Valkeakoskelle, mutta aika kätevästi pystyttiin nekin minimoimaan hyvin lyhyiksi pätkiksi. Pääosin olin täysin pihalla sijainnista ja etenemisilmansuunnasta suurimman osan ajasta, mutta välillä havahduin tutunnäköisiin kohtiin ja 70km kohdalla paikallistin itseni Korkeakankaalta. Alas laskemiseksi tulin jälleen huijatuksi mukakivalle “DH”-polulle tutun latupohjalaskun sijaan. Toinen rasti seinään: ajoin mäen alas ilman yhtään jalanirroitusta, jälleen hitaasti mutta varmasti, vaikka pelotti aivan hulluna muutamassa kohdassa – tai oikeastaan koko mäen ajan.

Valkeakosken ohituksen jälkeen alkoi jälleen yhdeltä kesän lenkiltä tuttu pätkä Eerolasta (?) Rutajärven kautta Pirkan taivalta Savontielle. Kyseisellä pätkällä sekosi Garmin ja hajosi yksi rengas. Rengashommissa ei litkut paljoa lohduttaneet ja parin pumppausyrityksen jälkeen päästiin lopulta sisurinasennushommiin. Hienoa oli jälleen huomata monessa heinäkuussa mahdottomalta tuntuneessa kohdassa, että nyt pääsinkin niistä ajamalla läpi ja yli. Vielä jäi kuitenkin hampaankoloon pari kohtaa, joita ehkä pitää käydä syksyn aikana jumppaamassa.

img_6044
Hennan kanssa pilaamassa hieno maisema 🙂

Savontieltä tultiin Taivalpirtin kautta Hervantaan, jossa mittareihin ilmestyi 100km lukema. Reissun naisosastolla alkoi matka vähitellen painaa sen verran, että kun kysyttiin, mitä kautta mennään kotiin, tuli vastaus “suorinta!” aika lailla kuorossa molempien suusta. Loppumatkasta siis huijattiin myös hiukan ja surffailtiin teitä pitkin Hervannan läpi ja takaisin lähtöpisteeseen.

Perille saavuttiin vajaat 7h lähtöhetken jälkeen. Ajoaikaa tuli mittariin 6 tuntia ja 9 minuuttia, kilometrejä 109. Asvalttisiirtymää reitistä oli hyvin pieni määrä ihan lopun Hervanta-Iidesranta – väliä lukuunottamatta ja ainakin reittioppaan mukaan hyödynnettiin aikalailla kaikki mahdolliset polkupätkät reitin varrelta. Kolmas rasti seinään: Olen näköjään muuntautunut kevään maastoajotaidottomasta möllykästä ja edes sen verran maastoajokykyiseksi, että selviän ilman ongelmia polkupainotteisesta 109km retkestä.

4 Replies to “Roineen kierto #1”

  1. Melkoinen rutistus! Itse olen kiertänyt Roineen (ja samalla Mallasveden) vain maantiepyörällä asfalttia ja cyclolla pääosin hiekkateitä pitkin. Ja juu, se Valkeakosken kaupunginosa josta Pirkan taival lähtee etenemään kohti Rutajärveä on Eerola.

    Like

    1. Mä aloitin heti tästä raskaammasta versiosta eli maantiepyörälläkään en ole vielä päässyt Roinetta kiertämään. En tosin Pyhäjärveä tai Näsijärveäkään, vaikka seitsemäs kesä jo Tampereella / Lempäälässä asuen tulikin täyteen.

      Oli kyllä hieno reissu! 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s