La Diagonela

Originally published on 26th January 2016.

Vietin viime viikolla viime kesän kesäloman osaa 2. Ensimmäinen pala kesälomista tuli vietettyä syys-lokakuun taitteessa Engadinin laaksossa ja varsin yhtäkkiä yllättäen löysin itseni samasta paikasta myös nyt tammikuussa kesäloman toisessa pätkässä. Kun joulukuussa avautui mahdollisuus lähteä haistelemaan talvista alppimaisemaa sekä Ski classics -sarjan tunnelmaa La Diagonelaan yhdessä toisen Terhin kanssa, ei ihan hirveästi tarvinnut enää miettiä muita lomasuunnitelmia.

Alunperin oma suunnitelmani oli lähteä matkaan vain turistiksi hiihtelemään lenkkiä, mutta koska otimme paketit, joissa majoituksen hintaan sisältyi myös kisaosallistuminen ilmestyi nimeni ennen kisaa puolikkaan matkan lähtölistoille. Lupasin ja vannoin ennen reissua lähinnä itselleni, että numerolapusta huolimatta lähden matkaan retkeillen ja maisemista nauttien siinä missä matkaseuralaiseni pääsi yhtenä harvoista suomalaisnaisista mukaan kivenkovaan eliittilähtöön täydelle matkalle.

* * * * * * * *

Last week, the holidays saved from last summer, were well spent as I travelled with a friend to Swiss alps – or to the Engadine Valley to be precise. My friend was participating in the cross country ski race La Diagonela, part of the Visma Ski Classics series, her first time in the elite group. At first, my plan was not to participate the event myself, but for various reasons I ended up signing up for the half distance promising myself to just enjoy the views.

Enjoying three of my most favourite things: sun, mountains and snow on a 3hr ski trip last thursday.
Not the worst surroundings for a ski tourist.

Kun viimeisten kuukausien aikana Suomessa on ollu lähinnä pimeää ja märkää tai pimeää ja sairaan kylmää, odotin reissusta ennen kaikkea aurinkoa. Ja sitä meille tarjottiinkin jokaisena päivänä taivaan täydeltä lauantain kisa-aamua lukuunottamatta. Kaikki Lapin keväthangilla käyneet tietävät, mikä vaikutus auringossa hohtavilla laduilla suihkimisella on mielelle, Sveitsin kelien vaikutus oli sama – potenssiin kymmenen. Alkutalven aikana hiihtokilometrejä on kertynyt allekirjoittaneelle surkean vähän olosuhteista johtuen, joten mieli olisi tehnyt näillä laduilla ja keleillä ahmia tunteja ja kilometrejä, mutta onneksi järjen ääni samassa hotellihuoneessa piti jalat maassa ja muistutti siitä, että olen kuitenkin osallistumassa tapahtumaan lauantaina.

* * * * * * * *

During the past few months Finland has offered us darkness and rain or darkness and a freezing cold -25C. Before the holidays I was mostly looking forward to the sun and great ski conditions – and luckily got both during every single day of the trip. Before heading to Switzerland I hadn’t spent much time on my skis because of the conditions at home, so it was hard not to spend countless hours on the almost perfect tracks and in the sun.

Perfection.
Ski tourist.

Ehdimme viettää Sveitsissä vajaat kolme vuorokautta ennen itse La Diagonelaa, eli periaatteessa matkustimme paikalle juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan korkeuteen (n.1700m) sopeutumisen kannalta. Lomailun ja oman hiihtelyni kannalta tuolla toki ei ollut mitään väliä, mutta matkaseuralaiseni kannalta matkustusaikataulua olisi ehkä voinut säätää optimaalisemmaksi.

Itse tapahtuma oli suhteellisen pieni verrattuna isoihin massahiihtotapahtumiin ja osallistujia taisi olla yhteensä molemmilla matkoilla vain n.1000. Järjestelyt sujuivat siitä huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen varsin jouheasti eikä mitään erityistä huonoa tule ainakaan äkkiseltään mieleen. Oman jännityksensä ja erilaisuutensa toi Terhin osallistuminen eliittilähtöön, jonka myötä löysimme itsemme mm. ammattitiimien seasta joukkueenjohtajien kokouksesta kisaa edeltävänä iltana. Omanlaisensa hieno kokemus tällaiselle harrastelijalle ja innokkaalle penkkiurheilijalle oli päästä seuraamaan varsin läheltä ammattilaisten touhua.

* * * * * * * *

The event itself took place on saturday and as the race took place in a high altitude, the timing was not the most optimal when it comes to acclimatization. The event was well organized, despite (or due to?) a quite low amount of participants compared to the biggest ski classics events. For me, it was exciting to see how the pro teams worked. As much as I love doing sports myself, I’m also a avid sports fan and it’s fascinating the follow the best at work. 

During the la Pachifica in Samedan. alphafoto.com
The oh-so-beautiful finisher pic. alphafoto.com

Omalta osaltani itse “kisa” sujui varsin mukavasti. Majoituimme Zuozin kylässä, jossa oli pidemmän matkan lähtö ja maali. Puolikas matka starttasi pitkän reitin puolivälistä Pontresinan kylästä, jonne matkustin varsin näppärästi junalla. Omaa lähtöäni odotellessa ehdin pällistellä eliittimiesten toisen sprintin ja nähdä myös naisten eliitin ohittavan Pontresinan. Lähdön odottelu sujui varsin leppoisissa tunnelmissa ja asettelin sukseni neljänteen lähtöriviin, joka oli päivän ensimmäinen ja ainoa virhe. Ilmeisesti yliarvioin muiden tason, sillä nelosrivistä jäin heti lähdössä hitaasti etenevään sumppuun ja ensimmäisen kilometrin sain pujotella latujen välissä ja sivussa väljemmille vesille, vaikka rauhallisesti lähdin itsekin liikkeelle.

Kilometrin jälkeen tilaa alkoi löytyä ja käytännössä siitä asti taitoin matkaa yhdessä numerolapun perusteella Martin -nimisen miehen kanssa. Koska edellä meni iso joukko pitkänmatkalaisia ja reissun edistyessä vastaan alkoi tulla myös oman lähdön alussa rynnineitä selkä edellä, sujui matka varsin rattoisasti melkoisen kovasta suoraan laakson suuntaisesti vastaan puhaltaneesta tuulesta ja paikoin täysin möhjöksi tallotuista laduilta huolimatta. Muistan miettineeni useamman kerran matkan aikana, miten hauskaa hiihtäminen onkaan ja ehdin myös nauttia matkan varrella hienoista maisemista.

Ihan viimeisten kilometrien orastavia ojentajakramppeja lukuunottamatta alkutalven hiihtämättömyyttä ei juuri huomannut ja ilmeisesti pyöräilemällä, juoksemalla ja uimallakin voi päästä ihan kohtuulliseen hiihtokuntoon. Lopputuloksissa olin puolikkaalla matkalla 8. nopein nainen, reilut 10 min voittajasta, joskaan kärjen taso ei varmastikaan päätä huimannut tällä turistimatkalla. Matkaseuralaisestani pitää mainita sen verran, että lopputuloksissa hän komeilee upealla sijalla 11. ammattilaistyttöjen seassa!

* * * * * * * *

For me, the “racing” part of the holiday went nicely. We stayed in Zuoz where the full distance event started and finished. My start was in the village of Pontresina, where I travelled by train in the race morning. Before our start I had plenty of time to watch the pro men sprinting for the second sprint points as well as see the elite ladies passing Pontresina. 

During my 30kms I had a lot of other skiers to pass as there were the slower skiers from the longer distance and in the final kms also quite a few skiers on the half distance who had started out too fast. There was a pretty strong headwind blowing in the open parts of the track and at some points there was no tracks left after the hundreds of skiers that had gone by, but it was still a lot of fun to be out there and I also remembered to enjoy the nice views along the way. 

In the end I placed into the top 8 ladies on the shorter distance losing a bit more than 10 minutes to the fastest girl, but to be honest the “recreational little sister” of la Diagonela was just that – a fun event for ski tourists like me and the speed much slower than in the longer distance. And when it comes to my friend, she ended up being 11th among the pro skiers in the elite ladies!

Last morning in the Engadin Valley.
Heading home.

Kotilento oli varattu onneksi sen verran myöhäiseksi sunnuntaille, että ehdimme käydä vielä sunnuntaiaamuna nauttimassa viimeisen kerran auringosta ja junaratamaisista laduista. Mieli olisi tehnyt jäädä vielä ainakin toiseksi viikoksi hiihtelemään, mutta töissäkin kaiketi pitää yhä käydä. Sen verran hyvä maku jäi kaikesta, että saatanpa lähteä samaan tapahtumaan ensi vuonna uudelleen.

* * * * * * * *

Before heading home, we were lucky to have time for a little skiing on sunday morning too. I would so much liked to stay for one more week, but I guess I still have to go back to work.. But so much fun it was, that I guess I’ll be back next year.

One Reply to “La Diagonela”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s